Vesiensuojelu on kiinteä osa kestävää ja kannattavaa metsätaloutta. Tässä artikkelissa kerromme, miten Finsilva toteuttaa vesiensuojelua kolmella tapaa: osana metsänkäsittelyä, ennallistamalla vesistökohteita ja perustamalla luonnonsuojelualueita.
Metsätalouden vesiensuojelu tarkoittaa toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään ja vähentämään vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta metsien hoidon ja käytön eri vaiheissa. Vesiensuojelu auttaa ylläpitämään ja parantamaan vesistöjen, pienvesien ja pohjavesien tilaa. Samalla sillä on positiivinen vaikutus monimuotoisuuteen ja eri lajien elinolosuhteisiin: esimerkiksi raakut tarvitsevat puhdasta vettä ja puhtaan sorapohjan.
Reilu kymmenesosa Suomen vesistöjen ravinnekuormituksesta on metsätalouden vaikutusta. Kuormitusta syntyy, kun vesistöihin huuhtoutuu kiintoainetta, ravinteita ja humusta.
”Metsäalalla on jo pitkään tiedostettu vesiensuojelun merkitys. Siksi meillä on hyvin tietoa työn pohjalle: tiedämme mitä vesistöillemme kuuluu ja mitkä ovat tehokkaimmat tavat tehdä vesiensuojelua osana metsätaloutta. Ongelmia esiintyy kuitenkin yhä, joten työtä pitää jatkaa ja tehostaa”, Finsilvan metsä- ja ympäristöpäällikkö Markus Nissinen kertoo.
Vesiensuojelun tulee olla kiinteä osa metsänkäsittelyä, mutta lisäksi metsänomistaja voi parantaa vesistöjen tilaa ennallistamalla tai suojelemalla vesistökohteita. Seuraavaksi käymme läpi, miten nämä osa-alueet näkyvät Finsilvan toiminnassa.
1. Metsänkäsittely – “Kunnostusojitukselle on harvoin tarvetta”
Vesistökuormitusta syntyy erityisesti maanmuokkauksesta, hakkuista ja ojituksista. Vesiensuojelun vaatimukset ja menetelmät määrittyvät lainsäädännön, metsäsertifioinnin kriteerien (FSCⓇ ja PEFC) sekä metsänhoitosuositusten ja organisaatioiden omien ohjeiden perusteella perusteella.
“Vesiensuojelu on kiinteä osa Finsilvan metsänhoitoa ja sen huomiointi kuuluu metsänhoidon arjen rutiineihin. Kaikki metsänhoitoa suunnittelevat ja toteuttavat tahot on koulutettu huomioimaan kestävyyden eri näkökulmat, ja koulutusta täydennetään jatkuvasti”, Nissinen sanoo.
HAKKUIDEN YHTEYDESSÄ pienvedet, kosteat painanteet sekä muut aina säästettävät kohteet jätetään rauhaan. Pienvesien ja vesistöjen ympärille jätetään kohteesta riippuen 10–30 metrin käsittelemätön suojavyöhyke. Jokien, purojen ja lähteiden ympärillä käsittelemättömän suojakaistan leveys on 20 metriä, minkä lisäksi peitteistä metsänkasvatusta harjoitetaan 10 metrin vyöhykkeellä.
Säästöpuiden sijoittelu on tehokas keino yhdistää metsän monimuotoisuuden turvaaminen ja vesiensuojelu. Elävät ja kuolleet säästöpuut keskitetään ryhmiin ja sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan märemmille kohteille. Vesiensuojelun näkökulmasta erityisen merkittäville kohteille laaditaan erillinen vesiensuojelusuunnitelma.
HAKKUIDEN JÄLKEEN haihduttava puusto vähenee, jolloin pohjaveden pinta alkaa nousta. Ojien kunnostaminen voi olla perusteltua puuntuotannon kannalta, mutta vesiensuojelun näkökulmasta se tulisi toteuttaa vain, jos se on välttämätöntä metsän uudistumisen ja kasvukyvyn ylläpitämiseksi. Finsilva ei tee kunnostusojituksia käytännössä ollenkaan.
”Minun alueellani on viimeisimmästä kunnostusojituksesta toistakymmentä vuotta. Kunnostusojitukselle on hyvin harvoin tarvetta, eli niitä tehdään vähän liian automaationa. Puu ei tarvitse kuin 30 senttiä kuivaa maata – ja senkään ei tarvitse ympäri vuoden olla kuiva”, sanoo Finsilvan metsäomaisuuden hoitaja Jouni Metso, jolla on yli 20 vuoden kokemus metsänhoidosta Keski-Suomessa.
Jos jostain syystä eteen tulee sellainen poikkeustilanne, että kunnostusojitus on perusteltua tehdä, on syytä ottaa käyttöön tehokkaimmat ja järeimmät vesiensuojelun toimenpiteet. Vesiensuojelun perusrakenteet, eli lietekuopat ja laskeutusaltaat tehdään aina, mutta kiintoainesta ja ravinteita pidättävät parhaiten patorakenteet sekä varsinkin vesien suotautumiseen perustuvat kaivukatkot ja pintavalutuskentät.
Monesti metsän uudistamisessa kuitenkin riittää, että vettyneillä paikoilla pintavettä ohjaillaan sopivaan kohtaan naveroilla. Naverot ovat matalia, noin 20–30 cm syviä ojia, joita kaivetaan soisille tai kosteille maille pintavesien ohjaamiseksi ja istutusmättäiden tekemiseksi. Menetelmää ei ole tarkoitettu alueen kuivattamiseen, eikä naveroilla johdeta vesiä uudistusalueelta pois.
KUNNOSTUSOJITUKSEN SIJAAN Finsilva satsaa maanmuokkaukseen ja metsien hyvään kasvukuntoon, jotta taimet saadaan nopeasti kasvamaan ja haihduttamaan.
Maanmuokkauksessa käytämme kääntömätästystä, jossa maa käännetään ylösalaisin ja palautetaan samaan paikkaan, mistä se on otettu. Menetelmä rikkoo maanpintaa mahdollisimman vähän, mikä vähentää eroosioriskiä ja vesistökuormitusta verrattuna laajempaan muokkaukseen. Näin ravinteet eivät lähde pintavesien mukana liikkeelle, mutta taimien kasvuun lähtö on kuitenkin turvattu.
Metsien lannoitukset lisäävät puuston kasvua ja samalla haihdutusta, mikä taas vähentää kunnostusojitusten tarvetta. Lannoitteita emme levitä vesistöjen läheisyyteen, ja käytämme vain virallisesti hyväksyttyjä lannoitteita. Suometsissä käytämme tuhkalannoitusta. Kasvun lisäämisen lisäksi tuhka nostaa maaperän pH:ta, mikä edistää ravinteiden saatavuutta ja maaperän mikrobitoimintaa.
”Hyvin kasvava metsä myös haihduttaa vettä paremmin ja pitää pohjaveden pinnan puiden kasvun kannalta riittävän alhaalla”, Nissinen sanoo.
2. Ennallistaminen – “Liian karut ojitetut suometsät matalalla roikkuvia hedelmiä”
Luonnontilaltaan heikentyneiden vesistökohteiden tilaa voidaan parantaa myös ennallistamalla niitä lähemmäksi luonnontilaa. Finsilvan ennallistamiskohteet valitaan aina tapauskohtaisesti, mutta hyvin usein ne liittyvät myös vesiensuojeluun. Usein kyseessä on vuosikymmeniä sitten ojitettu suometsä.
”Puunkasvatukseen liian karut ojitetut suometsät ovat ennallistamisen näkökulmasta matalalla roikkuvia hedelmiä. Niistä löytyy myös eniten ennallistettavia hehtaareja. Vesistöpäästöt voivat jopa nousta hetkellisesti ennallistamisen jälkeen, mutta asettuvat lopulta alemmalle tasolle”, Nissinen kertoo.
Ojituksen aikaansaaman puuston hakkaaminen, ojien tukkiminen ja erilaiset patorakenteet ovat tärkeimmät ennallistamistoimenpiteet soiden luontopääoman suojelemiseksi. Näin on toimittu mm. Alavuden Majasuon ennallistamisessa ja KEURUS -hankkeiden kohteissa.
Virtavesien kunnostukset ovat toinen tärkeä ennallistamiskohde. Finsilvalla on meneillään useita hankkeita, joissa puretaan esimerkiksi vanhoja myllyjä tai voimalaitoksia ja siten ennallistetaan virtavesien rakenteita. Tavoitteena on usein monimuotoisuuden parantaminen ja esimerkiksi lohi- tai taimenkannan palauttaminen vesistöön. Näin olemme toimineet esimerkiksi Viitasaarella, jossa uittoväylänä käytetty Vuorijoki kunnostettiin kohti luonnontilaa.
Ennallistamishankkeissa Finsilva on tehnyt hedelmällistä yhteistyötä paikallisten vesiensuojeluyhdistysten, kuntien ja ELY-keskusten kanssa.
”Hyvä yhteistyö maanomistajien kanssa on kaiken lähtökohta, sillä maanomistaja viime kädessä päättää mitä hänen omaisuudellaan tehdään. Tässä auttaa se, että keskustelu on avointa, faktapohjaista ja mahdollisuuksiin keskittyvää. Ennallistamisen mahdollistaminen ja vesikemiallisten ekosysteemipalveluiden lisääminen voisi kiinnostaa myös yrityksiä, jos sille vain saadaan luotua markkinat”, Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Tuomo Laitinen sanoo.
3. Luonnonsuojelualueet – ”Hyvää potentiaalia ekologiseen kompensaatioon”
Monimuotoisuuden ja luonnonarvojen kannalta arvokkaimmat kohteet pyrimme turvaamaan luonnonsuojelualueilla. Usein suojelukohteisiimmekin liittyy vesiensuojelu tavalla tai toisella. Näin on muun muassa 172 hehtaarin Lempaatsuolla, josta löytyy noin 20 erilaista suotyyppiä.
”Rahoitus suojelulle tulee yleensä METSO- tai Helmi-ohjelmien kautta, ja jatkossa toivon mukaan yhä enemmän luonnonarvomarkkinoilta. Erityisesti ennallistettavat suot ovat hyvää potentiaalia ekologiseen kompensaatioon”, Nissinen kertoo.
Kohti parempaa vesien tilaa
Finsilvan vesistöjen tilannetta ja vesiensuojelun onnistumista seurataan vuosittain sertifioinnin auditoinneissa ja hakkuiden laadunvalvonnan yhteydessä. Viimeaikaisten tarkastusten perusteella tilanne näyttää hyvältä. Nissinen uskoo vesien tilan aina vain paranevan, kun metsätaloudessa jatketaan hyviksi havaittujen toimenpiteiden viemistä käytäntöön.
”Vesiensuojelun ja metsätalouden yhdistäminen ei ole mahdotonta, kun vain tekee tutkimukseen pohjautuvia käytännönläheisiä päätöksiä”, Nissinen päättää.
Finsilva osallistuu aktiivisesti metsien vesiensuojelun kehittämiseen ja sitä edistäviin hankkeisiin. Esimerkiksi KEURUS-hankkeissa on tutkittu puuta hyödyntävän uuden biologisen vesiensuojelumenetelmän tehoa.
