
Luonnonarvokauppa herättää yhä enemmän kiinnostusta. Markkinaehtoinen luonnonarvokauppa tarjoaa maanomistajalle uuden ansaintamallin, jossa luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta voi tulla kannattavaa liiketoimintaa. Luonnonarvomarkkina on vasta käynnistymässä – ensimmäisen kauppansa toteuttanut Finsilva antaa blogissa askelmerkkejä asiasta kiinnostuneille.
– Luonnonarvokauppa avaa metsänomistajille uudenlaisen ansaintakeinon esimerkiksi puuntuotannon lisäksi. Markkinoilla on selvästi kiinnostusta ja myös rahoitusta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen sekä ilmastonmuutoksen torjumiseen. Valtion rahat eivät tähän yksistään riitä, taustoittaa Markus Nissinen, Finsilvan metsä- ja ympäristöpäällikkö.
Luonnonarvomarkkinat hakevat nyt muotoaan
Nyt on ratkaiseva hetki vaikuttaa siihen, millaisiksi yksityiset luonnonarvomarkkinat Suomessa rakentuvat. Finsilvan pilotti on Suomen ensimmäinen markkinaehtoinen luonnonarvokaupan hanke, jossa S-ryhmä ostaa Finsilvalta ennallistamalla tuotettuja luontoarvoja. Hanke tuskin jää ainoaksi – Suomi tarvitsee lisää kokeiluja, joissa monimuotoisuutta turvataan yksityisellä rahoituksella. Toistaiseksi kauppaa on käyty vain ennallistamiskohteista.
– Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen rahoituspohjaa pitää laajentaa, ja Finsilva haluaa toteuttaa tätä käytännönläheisesti. Ensimmäinen luonnonarvokauppa oli askel eteenpäin kohti aitoja luonnonarvomarkkinoita. Yritysten vastuullisuus- ja kestävyysvaatimukset kasvavat, joten myös ostaja hyötyy luonnonarvokaupasta, koska se auttaa toteuttamaan ympäristötavoitteita.
Luonnonarvomarkkinat kehittyvät koko ajan ja ensimmäinen kauppapaikka kohteille on vastikään julkaistu MTK:n toimesta: luontonarvot.fi. Se on suunniteltu metsänomistajien ja luontoarvojen ostajien kohtaamispaikaksi, jossa voi tehdä vapaaehtoista luonnonarvokauppaa sekä ekologisen kompensaation sopimuksia. Pilottihankkeita ja kokeiluja on käynnissä monella rintamalla. Myös Finsilvalla on kauppapaikassa jo kohde tarjolla.

Luonnonarvokaupan askelmerkit
Finsilvan kokemuksiin perustuvat askelmerkit antavat suuntaa luonnonarvokaupan toteutukseen. Ne pohjautuvat Pielaveden pilottihankkeeseen, eivätkä kuvaa ainoaa mahdollista etenemistapaa – esimerkiksi välittäjäorganisaatio ei ole välttämätön.
- Maanomistaja kartoittaa yksin tai yhteistyökumppanin kanssa sopivavan luontoarvokauppakohteen, jolle laaditaan ekologista tilaa parantavat toimenpiteet.
- Myyjä, yhdessä mahdollisen välittäjäorganisaation kanssa, arvioi tuotettavien luontoarvohehtaarien määrän, joista tehdään kauppa ostajan kanssa.
- Toteutetaan ekologista tilaa parantavat toimenpiteet ja viranomainen varmentaa hyvitystoimenpiteiden laadun ja saavutettavat luontoarvohehtaarit.
– Kun maanomistajalla on potentiaalinen kohde ja kiinnostus luonnonarvokauppaan herää, kannattaa ensin arvioida, onko kyse ennallistamiskohteesta vai puhtaasti suojeltavasta alueesta. Käytännössä maanomistajalla ei kuitenkaan tarvitse olla alan osaamista, ja hän voi olla suoraan yhteydessä luonnonarvokaupan välittäjäorganisaatioon. Välittäjäorganisaatioita on listattu esim. luontoarvot.fi -sivustolla, selventää Nissinen.
Ennallistamista ja suojelua – vai molempia?
Luonnonarvokauppa tukee Finsilvan strategiaa, jossa tavoitellaan taloudellista, sosiaalista ja ekologista hyvinvointia luonnosta. Käytännön työkaluja ovat talousmetsien luonnonhoidossa Metsä Group Plus -hoitomalli, FSC- ja PEFC-metsäsertifioinnit, suojelu METSO- ja Helmi-ohjelmissa, heikentyneiden elinympäristöjen ennallistaminen sekä toiminnan jatkuva kehittäminen.
Kestävä metsätalous on myös taloudellisesti kannattavaa: yritys on jo useamman vuoden saanut monimuotoisuutta turvaavista luonnonhoidon toimista FSC- ja MG+-bonusta.
– Luonnonarvokauppa laajentaa markkinaehtoista rahoitusta luonnonhoidosta myös ennallistamiseen ja suojeluun. Ostaja korvaa rajattuun kohteeseen toteutettujen toimenpiteiden kustannukset sekä maksaa maanomistajalle rahallisen korvauksen monimuotoisuuden turvaamisesta. Näin luonnonarvomarkkinat avaavat metsänomistajille uuden tulonlähteen.

Finsilva on kartoittanut mailtaan laajan joukon potentiaalisia kohteita ennallistamis- ja suojelusopimuksia varten. Kohteet soveltuvat sekä ekologiseen kompensaatioon että aitoon luonnonarvokauppaan. Molemmissa malleissa kauppatavarana toimivat luonnonarvohehtaarit, joiden avulla luontoarvot voidaan mitata yhteismitallisesti. Lainsäädäntö tunnistaa toistaiseksi vain ekologisen kompensaation, mutta luonnonarvokauppa on huomioitu käynnissä olevassa luonnonsuojelulain uudistuksessa. Osa toimijoista rajaisi luonnonarvokaupan vain aktiivisella ennallistamisella tuotettuihin lisäisiin luontoarvoihin.
– Peräänkuulutan luonnonarvokaupassa myös suojeluhyvityksen käyttöä ennallistamisen lisäksi. Olemme tarjonneet METSO-suojeluun useita runsaspuustoisia, vanhoja metsiä, mutta valtion rahoitus ei riitä. Jos markkinarahaa ohjattaisiin myös luontokohteiden suojeluun, turvattaisiin kohteita, joissa luontoarvot ovat jo valmiiksi hyvin korkeat. Näen tässä paljon potentiaalia.