| Artikkelit, Luontopääoma, Vastuullisuus

Finsilva hoitaa paahderinteitä Natura 2000 -suojelualueella Ikaalisissa – tavoitteena monimuotoisempi metsäluonto

Lähes kaikki paahteiset elinympäristöt ovat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. Vaikka metsistä vain hyvin pieni osuus on harjuja ja muita paahdeympäristöjä, niissä elää 12 % uhanalaisista metsälajeista. Tilanteen parantamiseksi Finsilva toteuttaa paahderinteiden hoitosuunnitelmaa Ikaalisten Vatulanharjulla. Paahteisten elinympäristöjen hoidon tavoitteena on lisätä alueiden valoisuutta ja paahteisuutta pienaukko- ja väljennyshakkuulla ja esimerkiksi kunttaa poistamalla. Näin paahdelajisto, kuten kangasajuruoho, pääsee kasvamaan paremmin.

Natura 2000 -alueella sijaitseva Vatulanharju on tunnettu harjumuodoistaan ja monipuolisesta lajistostaan. Alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Harjumetsien lisäksi alueella on harvinaisia paahdeympäristöjä, joissa elää esimerkiksi uhanalaisia hyönteisiä ja erilaisia paahdekasveja.

Luonnonhoidolliset pienaukko- ja väljennyshakkuut lisäävät valoisuutta ja auttavat metsää kehittymään luonnonmetsän kaltaiseksi.

”Puusto varjostaa rinteitä, jolloin paahdelajit kärsivät. Myös aukkojen metsänpohja on paikoin paksun kunttakerroksen peitossa. Teemme hoitotyötä vapaaehtoisesti luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Paahderinteiden eliölajit ovat pääosassa, eivät puuntuotannolliset asiat”, sanoo Markus Nissinen, Finsilvan metsä- ja ympäristöpäällikkö.

Paahderinteiden hoito lisää valoisuutta

Vatulanharjun väljennyshakkuu ja laikutus lisäävät paahderinteiden valoisuutta ja kerroksellisuutta. Maata varjostavat hakkuutähteet viedään pois, jotteivät ne haittaa paahdelajien leviämistä. Luonnonhoidolliset hakkuut toteutettiin kesäkuussa ja kuntan poistot myöhemmin kesällä. Muutamia puita kaadettiin lahopuiksi eri puolelta aluetta. Lahopuun määrää lisättiin myös tekopökkelöillä.

Lahopuiden jättäminen paahderinteisiin luo esimerkiksi hyönteisille ainutlaatuisia elinympäristöjä, joita ei tavallisesta talousmetsästä löydy.

”Kohteista toinen on tasaisessa maastossa ja toinen rinteessä. Kolmas ja jyrkin kohta toteutetaan myöhemmin. Tarkoituksena on tehdä hakkuita tavalla, joka jäljittelee luonnonmetsän rakennetta, jolloin metsä saa kehittyä luonnonmetsän kaltaiseksi”, toteaa Hanna Töhönen, Finsilvan metsäomaisuuden hoitaja Metsä Groupista.

16 uutta pienaukkoa ja lisää tekopökkelöitä

Vatulanharjun paahdeympäristöjen hoito toteutettiin Sisä-Suomen Elinvoimakeskuksen Helmi-ohjelmasta myöntämällä tuella. Kohde on viranomaisen mukaan tämän vuoden metsäteeman tärkeimpiä Helmi-kohteita. Elinvoimakeskus laati hoitosuunnitelman koko alueelle, josta Finsilva on toteuttanut omat vastuukohteensa. EVK jatkaa töitä myöhemmin.

Finsilvan vastuulla olevien paahderinteiden tarkemman hoitosuunnitelman teki Suunnittelutoimisto Tammi. Hoitosuunnitelman mukaisesti alueelle tehdään yhteensä 16 pienaukkoa. Niistä yhdeksän sijoitetaan paahderinteille ilmansuuntien mukaan niin, että aurinko pääsee paistamaan laikuille mahdollisimman hyvin. Loput seitsemän aukkoa tehdään tasaisiin kohtiin.

Paksuuntuva sammal- ja varpukerros (kuntta) häiritsee paahdelajien kasvua. Kuntan poisto auttaa luomaan lajeille sopivan avoimemman ja paahteisen elinympäristön.

”Valoisuus lisääntyy, kun rinteeseen tehdään pienaukkoja voimakkaimmin länsi-kaakko-suuntaisesti. Myös aukkojen reunoja harvennetaan normaalia harvemmaksi. Aukoista poistetaan kunttaa. Lisäksi tuotetaan lahopuustoa tekemällä tekopökkelöitä vähintään Metsä Group Plus -hoitomallin vaatima määrä”, sanoo Töhönen.

”Metsä Group Plus -mallissa tehdään hehtaaria kohden vähintään 10 tekopökkelöä, joiden latvat jätetään maahan”, lisää Nissinen.

Paahdealueet hyötyvät hoitotoimista

Harjualue on merkittävä sekä maaperältään että eliöstöltään. Karuihin kasvupaikkoihin erikoistuneet paahdekasvit hyötyvät, kun maaperän ravinteisuutta vähennetään orgaanista ainesta poistamalla. Kivennäismaan paljastavat laikut luovat edellytyksiä paljasta maanpintaa vaativalle lajistolle.

“Hoidettavilla alueilla on vanhoja havaintoja esimerkiksi maanmyötäisesti kasvavasta kangasajuruohosta, joka viihtyy paahteisilla ja kuivilla alueilla. Siksi pienaukkoja tehdään myös tasaiseen tienreunaan, jossa on vanhoja ajuruohoesiintymiä”, toteaa Töhönen.

“Vatulanharjun maastossa tehtiin kesäkuussa myös vapaaehtoiseen FSC®-metsäsertifiointiin kuuluva auditointi. Sertifiointi kertoo puolueettomasti Finsilvan puun tulevan vastuullisesti hoidetuista metsistä, jotka täyttävät kansainväliset FSC®:n ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset kestävyyskriteerit”, Nissinen kertoo.