Metsänomistaja tekee tänään päätöksiä, jotka vaikuttavat metsän arvoon vielä vuosikymmentenkin päästä. Tässä artikkelissa Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen avaa, miten metsän arvo määrittyy ja miten sitä kehitetään aktiivisesti ja pitkäjänteisesti.
Mistä metsän arvo muodostuu?
Metsäomaisuuden taloudellinen arvo muodostuu ennen kaikkea puustosta. Puuston määrä, laatu, kehitysvaihe ja hakkuumahdollisuudet vaikuttavat siihen, millaista tuottoa metsästä voidaan saada nyt ja tulevaisuudessa. Maapohjan tuottokyky puolestaan vaikuttaa puuston kasvuun ja sitä kautta metsän pitkän aikavälin tuottopotentiaaliin ja arvoon.
Finsilvassa metsä- ja maaomaisuutta tarkastellaan osana laajempaa luontopääomaa, johon liittyy myös muita liiketoiminta- ja tuottomahdollisuuksia. Metsänomistajalle voi syntyä tuloja esimerkiksi uusiutuvasta energiasta, hiilimarkkinoilta, luonnonarvomarkkinoilta, metsästysoikeuksista ja tonteista. Lisäksi metsiin liittyy arvoja, joilla ei välttämättä ole markkinahintaa, kuten virkistys- ja maisema-arvot.
”Metsänomistajan näkökulmasta on kiinnostavaa, miten näille muille tuotteille ja palveluille syntyy kysyntää ja markkinoita, joista voidaan saada myös taloudellista tuottoa”, Juha Hakkarainen sanoo.
Metsäomaisuuden arvo muodostuu siis useista eri lähteistä. Taloudellisessa arvonmäärityksessä tarkastellaan niitä nykyisiä ja tulevia tuottoja, jotka voidaan rahallisesti arvioida.
Miten metsän arvo lasketaan?
Metsän arvoa voidaan määrittää useilla eri menetelmillä, jotka tarkastelevat omaisuutta eri näkökulmista.
Finsilvan koko omaisuuden arvonmääritys eli valuaatio perustuu tuottoarvo- eli kassavirtamenetelmään (Discounted Cash Flow), jossa arvioidut tulevat kassavirrat diskontataan nykyhetkeen. Laskennassa huomioidaan metsätalouden lisäksi esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeista, metsästysoikeuksista tai tonteista odotettavia tuottoja, jos niille voidaan arvioida tuleva kassavirta. Laskennassa huomioidaan myös arviot kustannusten kehityksestä ja tulevista investoinneista.
Yksittäisten metsätilojen osto- ja myyntipäätöksissä Finsilva käyttää tuottoarvomenetelmää. Siinäkin on suuri merkitys diskonttokorolla eli käytännössä sillä, millaista tuottoa sijoitetulle pääomalle tavoitellaan. Mitä korkeampi tuottovaatimus on, sitä pienempi arvo kaukana tulevaisuudessa saataville tuotoille laskennassa muodostuu.
”Tämä menetelmä sopii Finsilvalle, koska niissä metsää tarkastellaan tulevaisuudessa tuottavana omaisuutena. Meille on olennaista arvioida, millaista tuottoa metsä voi pitkällä aikavälillä tuottaa, eikä katsoa vain nykyhetkeä”, Hakkarainen kertoo.
Kolme yleistä tapaa määrittää yksittäisen metsätilan arvo
- Kauppa-arvomenetelmässä kohteen arvoa arvioidaan vertaamalla sitä ominaisuuksiltaan samankaltaisten metsätilojen toteutuneisiin kauppahintoihin.
- Summa-arvomenetelmässä maapohjan, taimikoiden ja puuston arvot lasketaan yhteen ja kokonaisuutta oikaistaan kokonaisarvon korjauksella.
- Tuottoarvomenetelmässä metsän arvioidut tulevat tuotot ja kustannukset diskontataan nykyhetkeen. Lopputulokseen vaikuttavat siksi sekä arviot tulevista kassavirroista että laskennassa käytetty korko.
Arvo luodaan aktiivisesti ja pitkäjänteisesti
Metsäomaisuuden arvoa voidaan ja pitää kehittää aktiivisesti, vaikka tulokset syntyvätkin hitaasti. Tämän päivän hakkuut ja metsänhoitopäätökset vaikuttavat metsän kasvuun, puuston laatuun ja tulevaan tuottokykyyn vuosikymmenten päähän.
Finsilva esimerkiksi investoi metsänhoitoon vuosittain 6–6,5 miljoonaa euroa. Hehtaaria kohden investointi on 2–3-kertainen yksityismetsien keskimääräiseen tasoon verrattuna. Metsätalouden kannattavuuden kannalta metsänhoito on investointi tulevaan kasvuun ja tuottokykyyn, ei vain tämän hetken kustannus.
”Metsänomistaja ei voi muuttaa metsän sijaintia tai kasvupaikan perusominaisuuksia, mutta voi vaikuttaa siihen, miten hyvin kasvupaikan potentiaali hyödynnetään. Siksi esimerkiksi puulajivalinnat ja metsänhoito tehdään kasvupaikan ehdoilla, vaikka puumarkkinoiden tarpeet muuttuvat”, Hakkarainen sanoo.
Aktiivinen arvon kehittäminen sisältää myös tuleviin riskeihin varautumisen. Finsilva on esimerkiksi lisännyt sekapuustoisuutta ja lehtipuiden osuutta, jotta metsät kestäisivät paremmin muuttuvia olosuhteita.
Metsäomaisuutta johdetaan tiedolla
Finsilva omistaa noin 137 000 hehtaaria metsää. Tässä mittakaavassa metsätaloutta on suunniteltava pitkälle eteenpäin: hakkuiden, metsänhoidon ja investointien vaikutuksia arvioidaan suhteessa sekä lähivuosien puu- ja kassavirtaan että metsien tulevaan tuottokykyyn.
”Ajantasainen metsävaratieto on se, mistä koko homma lähtee. Kun tiedämme, mitä metsissä on nyt, pystymme tiedon pohjalta arvioimaan, mihin erilaiset toimenpiteet johtavat”, Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen sanoo.
Metsävaratiedon ja pitkän aikavälin laskentamallien pohjalta suunnitellaan vuosittaiset hakkuut ja metsänhoitotyöt. Käytännön tekemistä metsissä ohjaavat Finsilva-mallissa määritellyt metsänhoidon periaatteet sekä Metsä Group Plus -metsänhoitomalli. Toteutusta, kustannuksia ja investointeja seurataan kuukausittain, ja kokonaisuutta tarkastellaan vuositasolla.
Puukaupan ja -markkinan tilanne vaikuttaa siihen, miten hakkuita kohdennetaan, mutta Finsilvassa tavoite on pitkällä aikavälillä tasainen puu- ja kassavirta.
”Hyvä kantohinta voi tuoda liikkumavaraa, mutta yhden vuoden tulosta ei kannata kasvattaa tulevien vuosien kustannuksella. Meidän pitää tehdä hyvää tulosta tänään ja samalla huolehtia siitä, että metsäomaisuudella on tuottopotentiaalia myös tulevaisuudessa”, Hakkarainen toteaa.
Lue lisää:
Tutustu tapaamme toteuttaa metsätaloutta.
