Ajantasaiset metsävaratiedot ja jatkuva metsäsuunnittelu ovat Finsilvan noin 137 000 hehtaarin metsäomaisuuden hallinnan perusta. Metsätalouden digitalisaatio auttaa tekemään tietoon perustuvia päätöksiä. Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen ja Metsä Groupin kehityspäällikkö Mikko Lumperoinen kertovat, miten tietoa hyödynnetään metsien pitkäjänteisessä hoidossa.
Metsätalouden digitalisaatiossa ei ole kyse vain tiedon keräämisestä. Olennaista on se, miten tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja metsien hoidossa.
”Kaikki perustuu siihen, että tiedämme, mitä metsissämme on ja miten ne kehittyvät. Ilman luotettavaa tietoa emme tiedä, mihin olemme menossa”, Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen kiteyttää.
Miten suuri metsäomaisuus pysyy hallinnassa?
Finsilvan noin 137 000 hehtaarin metsäomaisuuden suunnitteluun ja hoitoon tarvitaan ajantasaisia metsävaratietoja. Yhtiöllä on käytössään kattavasti tietoa metsien puustosta, kasvupaikoista, luonnonarvoista, eri lajeista ja esimerkiksi maaperän kosteudesta ja maastonmuodoista.
”Metsäkuvio on metsävaratiedon ylläpidon perusyksikkö. Se on yleensä muutaman hehtaarin kokoinen alue, jonka puustosta, kasvupaikasta ja muista ominaisuuksista kerätään tietoa. Näin tiedämme, mitä eri puolilla metsiä on ja voimme suunnitella kullekin kohteelle sopivat toimenpiteet”, kertoo Mikko Lumperoinen, Metsä Groupin kehityspäällikkö.
Finsilvan metsäsuunnittelussa hyödynnetään Metsä Groupin asiantuntijoita ja tietojärjestelmiä. Metsävaratietoja päivitetään jatkuvasti metsissä tehtyjen toimenpiteiden ja puuston kasvua kuvaavien mallien perusteella. Lisäksi hyödynnetään kaukokartoituksella, kuten laserkeilauksella ja ilmakuvauksella kerättyä julkista metsävaratietoa.
Tietoa kulkee myös toiseen suuntaan: Finsilvan metsissä toteutettujen hakkuiden ja muiden toimenpiteiden tiedot siirtyvät automaattisesti Suomen metsäkeskukselle. Näin Finsilva auttaa pitämään myös julkiset metsävaratiedot ajan tasalla.
”Meillä on jopa 50 vuoden ajalta tietoa siitä, mitä eri metsäkohteilla on tehty. Historiatiedon säilyttäminen on tärkeää, ja täydennämme tietoja jatkuvasti. Näin voimme seurata metsien kehitystä ja hyödyntää aiempia tietoja tulevien toimenpiteiden suunnittelussa”, Hakkarainen kertoo.
Miten Finsilva hyödyntää metsävaratietoja metsäsuunnittelussa?
Finsilva hyödyntää metsävaratietoja strategisessa, taktisessa ja operatiivisessa metsäsuunnittelussa. Strategisella tasolla yhtiö tarkastelee metsäomaisuutensa kehitystä jopa vuosikymmenien päähän. Suunnittelussa hyödynnetään simulointia ja optimointia sekä muun muassa Luonnonvarakeskuksen kehittämiä puuston kasvumalleja. Niiden avulla arvioidaan myös kestävää hakkuumäärää.
”Strategisessa suunnittelussa tarkastelemme erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Laskelmien avulla voimme esimerkiksi arvioida, miten tuottotavoitteet ja hakkuita koskevat rajoitukset vaikuttavat puuston kasvuun ja metsäomaisuutemme tuottoon pitkällä aikavälillä. Tulosten pohjalta teemme metsätaloutta ohjaavia päätöksiä”, Hakkarainen toteaa.
”Taktisessa suunnittelussa tarkennamme vuositasolla, missä metsiä hoidetaan ja hakkuita tehdään. Taktinen suunnittelu tähtää strategisen tason tavoitteiden saavuttamiseen alueellisella tasolla. Operatiivisella tasolla metsäasiantuntijamme suunnittelevat leimikot ja muut käytännön toimenpiteet. Sekä taktisen että operatiivisen tason suunnitteluun on omat erilliset järjestelmänsä, joissa käytetään myös entistä enemmän tekoälyä”, Lumperoinen kuvailee.
Miten paikkatieto auttaa huomioimaan luonnonarvot?
Metsäsuunnittelussa paikkatieto auttaa tunnistamaan arvokkaita luontokohteita ja huomioimaan niiden erityispiirteet. Finsilvan paikkatietojärjestelmiin on merkitty esimerkiksi suojelualueet, arvokkaat elinympäristöt ja luontokohteet, FSC-sertifioinnin edellyttämät rajoitukset sekä säästöpuut ja suojavyöhykkeet.
Tarkkojen aineistojen avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi kosteita maastonkohtia ja kohdentaa vesiensuojelutoimenpiteitä oikeisiin paikkoihin.
”Hyödynnämme myös luontoarvokarttaa ja muita paikkatietoanalyyseja, jotka auttavat tunnistamaan kohteita, joilla voi olla erityisiä luontoarvoja. Sen avulla osaamme kohdentaa maastokäynnit oikeisiin paikkoihin. Lopullinen arvio luontokohteista tehdään kuitenkin maastossa”, Lumperoinen selittää.
Paikkatietoa voidaan hyödyntää myös suojeluun ja ennallistamiseen soveltuvien kohteiden tunnistamisessa. Näin metsävaratiedot tukevat sekä metsätalouden suunnittelua että luonnon monimuotoisuuden turvaamista.
Miten digitalisaatio kehittää metsäsuunnittelua tulevaisuudessa?
Metsätalouden digitalisaatio tuo metsäsuunnitteluun entistä tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa. Metsä Group kehittää kaukokartoitukseen perustuvaa metsävaratiedon keruuta, ja tekoäly auttaa tunnistamaan esimerkiksi kirjanpainajan aiheuttamia metsätuhoja satelliittikuvista.
Metsävaratietojen tarkentuessa suunnittelussa voidaan hyödyntää entistä pienempiä aluekokonaisuuksia ja ajoittaa metsänhoitotoimenpiteitä aiempaa tarkemmin.
“Tarkka metsävaratieto ja digitalisaatio tarkoittavat myös sitä, että työpanosta voidaan kohdentaa ja siirtää korkeamman arvonluonnin asiantuntijatehtäviin. Tavoitteena on saada yhä tarkempaa tietoa metsien tilasta ja tapahtuneista muutoksista. Kun pystymme hyödyntämään myös toteutuneista hakkuista ja metsänhoitotöistä kertyvää tietoa, voimme kehittää suunnittelua ja ennakoida tulevia toimenpiteitä entistä paremmin”, Lumperoinen arvioi.
Finsilvalle metsävaratiedot ovat myös metsäomaisuuden arvonmäärityksen perusta. Yhtiö hyödyntää tietoja hiililaskelmissa ja seuraa metsien hiilensidonnan sekä luonnon monimuotoisuuden kehitystä. Ajantasaiset metsävaratiedot palvelevat metsä- ja luontopääoman pitkäjänteistä hallintaa ja tiedolla johtamista.
”Metsäomaisuuden arvoa ei voi määrittää luotettavasti ilman laadukasta tietoa sekä metsien taloudellisesta kehityksestä että niiden luontoarvoista. Metsäsuunnittelu on jatkuva prosessi, jossa päivitämme suunnitelmia ja tarkastelemme pitkän aikavälin skenaarioita vuosittain”, Hakkarainen kiteyttää.
