| Artikkelit, Vastuullisuus

Uhanalaiset törmäpääskyt saivat lisää pesintäpaikkoja maa-aineksen ottoalueella Kolhossa

Uhanalaisten törmäpääskyjen pesäpaikat ennallistettiin tiiviissä yhteistyössä Finsilvan ja paikallisten kumppaneiden kanssa. Samalla vuosia sitten maisemoidulle alueelle kylvettiin paahteisella alueella viihtyvien kasvien siemenseosta suotuisamman kasvuympäristön luomiseksi puuntaimille ja muulle kasvillisuudelle. Keväällä jännitetään, millaisen yhdyskunnan pääskyt muodostavat uudistetulle pesäpaikalle.

Keuruun ja Mänttä-Vilppulan rajalla Kolhossa sijaitsevan maa-ainesalueen toiminta päättyi 2000-luvun alussa. Alueelle on aikoinaan toteutettu tarkoituksella jyrkkä rintaus törmäpääskyjen pesintää varten. Eroosion takia maarakenne oli kuitenkin päässyt sortumaan. Loiventunut rinne ei soveltunut enää pääskyjen pesänrakennukseen eikä tarjonnut suojaa alueella nähdyiltä pienpedoilta.

Saneeraus sai alkunsa Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojelusihteeri Helena Vileniuksen havaittua kunnostustarpeen ollessaan käymässä vuositarkastuksella toisella Finsilvan maa-ainesalueella.

– Pidän todella tärkeänä, että alue saataisiin säilymään linnuille sopivana pesimäpaikkana. Toivomme, että pienimuotoisilla toimenpiteillä olisi iso vaikutus, Vilenius kertoo.

Törmäpääskyt rakentavat pesänsä mieluiten hiekkaisiin rinteisiin, mikä on Suomen linnustossa poikkeuksellista. Erikoinen pesimätapa tekee lajista erittäin uhanalaisen. Pesiminen riippuu pitkälti ihmistoiminnasta, sillä pesintään sopivia luonnon muovaamia paikkoja on harvassa. Vastaavaa luontaista törmää ei löydy Mänttä-Vilppulan korkeudelta.

Lintujen pesimisympäristö kunnostettiin paikallisin voimin

Pesäpaikat kunnosti paikallinen yrittäjä Jaakko Kuusisto. Hän on vaalinut lähistöllä olevia pääskyjen pesiä ja seurannut pesimistä vuosien ajan hiekkamontulla liikkuessaan.

– Saneeraus oli suhteellisen maltillinen. Penkan pintaa kuorittiin ja maa-ainesta poistettiin, jotta törmästä tulisi riittävän jyrkkä ja korkea. Pesäpaikalla piti myös huomioida, että pedot eivät pääse pesiin puista roikkuvien risujen kautta, Kuusisto kertaa.

Kuusisto vuokraa kunnostetun alueen vieressä sijaitsevaa maa-ainesaluetta Finsilvalta. Kuusistojen perheyrityksellä on yhteistä taivalta Finsilvan kanssa jo yli 50 vuoden ajalta.

– Isä ja vaari olivat aikoinaan töissä Kolhon sahalla jo G. A. Serlachiuksen aikana ja siitä lähtien yhteistyössä on oltu aina jollakin tapaa.

Uuden kasvillisuuden kylvämisellä tuetaan puuntaimien kasvua

Tarkastuskäynnillä Vilenius oli pannut myös merkille, että alueen maisemoimiseksi aikoinaan toteutettu taimettuminen ei ollut onnistunut toivotulla tavalla. Pesien kunnostuksen jälkeen jäätiinkin miettimään, mitä paljaalle maa-alueelle voisi tehdä. Vilenius vinkkasi Suomen luonnon kasveista tehdystä paahdeniitty-siemenseoksesta, joka on nyt kylvetty syyskylvöön. Kuivassa maastossa viihtyvien kasvien toivotaan tuovan maaperään tulevina vuosina humusta, mikä tekisi siitä puuntaimille suotuisamman kasvuympäristön.

– Jos saisimme maastossa kasvamaan niittykasveja ja muualta tulevat puun lehdet ja muu eloperäinen aines maatuisivat alueella, saisimme maaperään multakerrosta tukemaan puuntaimien kasvua. Olisi hauskaa, jos saisimme paikalle kukkakedon. Niittykasveilla olisi merkitystä muullekin eläimistölle, Vilenius sanoo.

Syyskylvössä on mukana aimo annos kokeiluhenkeä suotuisamman kasvuympäristön luomiseksi ja pieneliöiden houkuttelemiseksi alueelle.

– Päätavoite on pääskyjen auttaminen pesimisessä. Siementen kylväminen on edullinen kokeilu, jolla testaamme, miten voimme kehittää aluetta, Finsilvan maankäyttöasiantuntija Antti Ala-Myllymäki luonnehtii.

Yhteistyön tuloksia seurataan tiiviisti keväällä

Luonnon ja metsien ekologisen monimuotoisuuden kehittämisen ohella kumppanuus paikallisten toimijoiden kanssa on osa Finsilvan strategiaa.

– Finsilva ei toteuttanut tätä kunnostusta yksin. Yhteistyömme oli voimavara, joka teki meistä suuremman kuin osiemme summan, Ala-Myllymäki kiittelee.

Maanomistajana Finsilva huolehtii myös alueen turvallisuudesta. Turvallisuus taataan kunnostamalla seuraavaksi jyrkännettä rajaava aita.

Kunnostuksen onnistumista seurataan tiiviisti seuraavana keväänä, kun törmäpääskyt saapuvat Afrikassa talvehtimisen jälkeen takaisin Suomeen pesimäpuuhiin. Tuleva näyttää myös, miten paahteisten alueiden kasvilajit menestyvät alueella ja auttavatko ne parantamaan hiekkaista maaperää muulle kasvillisuudelle ja puustolle otollisemmaksi.