Finsilvan metsä- ja ympäristöpäällikkönä tammikuussa 2025 aloittanut Markus Nissinen kirjoittaa ensimmäisistä kokemuksistaan metsä- ja luontopääomayhtiön matkassa. Hän löytää vauhdikkaalle vuodelle vertauskuvan musiikkikentältä.
Kolme kvartaalia Finsilvan leivissä on tuntunut kuin sukellukselta deathcoreyhtye Lorna Shoren tuoreeseen tuotantoon. Metsä- ja ympäristöpäällikön tointa ei aiemmin ollut olemassakaan ja hommien piti silti alkaa pyöriä. Kuinka kovin erilaisen työkulttuurin tietotulvasta alkaa erottua sulosointuja ja toimivia rakenteita, siinäpä pulma.
Alkutahdit olivat rauhalliset ja perehdytys mainiota, rentoa kuin In Darknessin alkuooppera. Uusia ihmisiä, järjestelmiä, toimintamalleja ja vaatimuksia tuli lyhyellä ajalla kuitenkin niin paljon vastaan, että infoähky iski useaan otteeseen. Olennaisiakin asioita joutuu yhä välillä kertaamaan. Pitkään PEFC-metsäsertifikaattimaailmassa toimineena pelkkä FSC-standardin omaksuminen tuntui Prison of Fleshin turpasaunalta.
Yksin ei onneksi ole tarvinnut puurtaa, vaan apuna on pomosta lähtien erinomaisen motivoituneita alansa huippuasiantuntijoita. Alkuvaiheissa olen saanut tehdä töitä erityisesti maankäyttötiimin kanssa. Heillä on hämmentävän hyvä kokonaiskuva valtavan metsäomaisuuden jokaisesta nurkasta, kohteiden potentiaalista ja hankkeiden etenemisestä.
Maankäytön hankkeet pitävät sisällään oikeastaan kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä: uusiutuvaa energiaa, virkistyskäyttöä, kaavoja, reittejä ja tietysti metsänkäytön erikoiskohteita. Ja niitä on paljon.
Sekä töiden aloituksessa että Lorna Shoren musiikissa ensimmäinen reaktio oli hämmennys, hengästyminenkin. Sitoutuneessa porukassa aloin kuitenkin hahmottaa kokonaisuuksia ja kaaoksen keskelle löytyi järki ja rytmi. Näennäinen kakofonia kirkastuu yhä joka kuuntelulla ja puhtaan huudon seasta erottuu kauniita melodioita sekä syviä merkityksiä. Luontokadosta ja ihmisen vastuusta kertova Oblivionkin päättyy toivoa herättävään kitarasooloon. Työn kautta kohti kestävämpää, sitä täällä tehdään.
***
Olennaisin ero edelliseen työpaikkaan on ollut paluu perusasioiden äärelle, metsään. Valtaosa työstä on konkreettista jatkokäytön pohtimista firman metsille ja muulle maankäytölle. Metsänhoitoa kehitetään ja ennen kaikkea toteutetaan. Metsissä toimivien omaisuudenhoitajien tavoitteet ja asiantuntijavaateet ovat korkealla. Silti niihin päästään ja ylitetäänkin. Vieläkin on vaikeaa uskoa, ettei meillä ole taimikonhoidon eikä ensiharvennusten rästejä. Suomalainen metsänhoito näyttää olevan sydämen asia, something worth fighting for.
Päätökset tehdään käytännönläheisesti. Jos kohteen puusto on valmiiksi erirakenteista ja kasvupaikka antaa myöten, kannattaa jatkuvaa kasvatusta harjoittaa. Jos suo on joskus ojitettu eikä puu silti kasva, kannattaa ennallistaa, luontoarvoiltaan arvokkaimmat kohteet taas suojella. Pragmaattinen päätöksenteko ja huutohevi ovat minulle metsärauhaa.
***
Välillä vastaan tulee kunnon äkkipysäys, maanvyörymäluokan breakdown. Hyvänä päivänä pitkien neuvottelujen jälkeen ollaan lähellä ison sopimuksen allekirjoitusta tai peräti investointipäätös roikkuu ilmassa. Huonona päivänä taas olen mokannut ja hetken lyö tyhjää. Sekoitin kaksi lähekkäistä hanketta toisiinsa ja meiliruuhkassa tärkeisiin viesteihin jäi vastaamatta. Muutkin mokaa, watch me hit the ground.
Aina jää kuitenkin henkiin ja viimeistään maastopäivät kruunaavat kaiken. Lornakin on parasta livenä. Tuolla ulkona ajatukset selkiytyvät, sillä forest lies within the trees. Ihan kaikkialla en vielä ole ehtinyt käydä, kiinteistöjä kun on rapiat pari tuhatta. Maastokatselmoituna, suunniteltuna, sidosryhmäyhteistyönä, neuvoteltuna ja sovittuna on kuitenkin kasa METSO- ja Helmi-suojelusopimuksia, soiden ennallistuksia, lukuisia vesiensuojeluhankkeita ja jatkoa seuraa.
Metsien suojelusta tulee muuten mieleen laulaja Will Ramosin ylimaallinen äänenkäyttö. Tutkijat jopa tunkivat kaverin kurkkuun kameran tuloksilla ”ei tämän pitäisi olla mahdollista, mutta näkkyyhän tuo toimivan”. Luontopääomamarkkinoilla kuljemme vastaavasti etujoukoissa: miten luontoarvot ja ekosysteemipalvelut voidaan hinnoitella ja auttaa toimivien markkinoiden syntymistä.
***
This is my kingdom, I built upon a sandy shore. Jos haluaa homman toimivan jatkossakin, kannattaa talonsa ja toimensa perustaa varmemmalle pohjalle. Finsilvan sokkeli on valettu metsille ja luontopääomalle. Ensimmäiset kuukaudet työssä ovat näyttäneet minulle, että juhlapuheita enemmän se tarkoittaa sovittuja toimenpiteitä ja niiden seurantaa. Kolmen viikon sertifiointitarkastus avasi silmiä eniten: niin tehdään kuin on sovittu. Aktiivisesti viestimällä haluamme kertoa toimista myös teille muille. Korvaamattomana apuna on viestintätiimin väki, joille eeppinen Forevermore on kirjoitettu.
Edellisessä työpaikassa minulla oli etuoikeus työskennellä erinomaisen hienojen ihmisten kanssa. Finsilvassakin minut on otettu avoimesti ja ystävällisesti vastaan. Lämmin kiitos. Yhdessä we are unbreakable.
Markus Nissinen
metsä- ja ympäristöpäällikkö, Finsilva
P.S. Kuuntele Markuksen laatimaa ”Metsärauhaa”-soittolistaa ja nappaa työpäiväsi lomaan rentoa fiilistä!
