Metsäpalot Suomessa – aktiivinen metsänhoito auttaa pitämään palot kurissa

Finsilvan mailla Orivedellä syttynyt metsäpalo saatiin nopeasti hallintaan – mikä on tavallista meillä Suomessa. Tässä jutussa kerromme, miksi roihuavat metsäpalot pysyvät meillä pieninä, mitä tapahtuu syttymishetkestä eteenpäin ja mitä vaihtoehtoja metsänomistajalla on palon jälkeen.

Metsäpalot aiheuttavat tänäkin vuonna maailman mittakaavassa valtavia tuhoja ja hiilidioksidipäästöjä. Myös meillä Suomessa syttyy vuosittain tuhansia maasto- tai metsäpalon alkuja, mutta niiden tuhot ja vaikutukset jäävät hyvin pieniksi.

Itse asiassa niin pieniksi, että metsissä täytyy monimuotoisuuden nimissä toteuttaa hallittuja kulotuksia ja ennallistamispolttoja.

Finsilvan metsissä syttyy puolisenkymmentä pientä metsäpaloa kesässä. Syyt ovat samat kuin muuallakin. Pitkät kuumat kesät kuivattavat maastoa ja salama tai metsäkoneen ketjusta, nuotiosta tai tupakasta lähtenyt kipinä sytyttää maaston helposti.

Miksi metsäpalot pysyvät Suomessa kurissa?

Tyypilliset Suomen metsäpalot ovat kooltaan muutamista aareista enintään pariin hehtaariin ja ne saadaan sammutettua nopeasti. On hyvin harvinaista, että palo ehtii levitä maapalosta voimakkaaksi latvuspaloksi. Tälle on neljä pääsyytä:

1. Tehokas valvonta. Aikoinaan Suomen isoilla metsämantereilla oli korkeita palovahtitorneja, joista tähystämällä palot havaittiin nopeasti jo savuamisvaiheessa. Valvonta on aktiivista myös nykyään, mutta tähystys on siirtynyt torneista lentokoneisiin, drooneihin ja satelliitteihin. Valvonnan ansiosta viranomaiset saavat tiedon metsäpaloista aikaisessa vaiheessa, jolloin palo on helpompi ottaa haltuun.
2. Aktiivinen metsänhoito. Suomen metsät eroavat muun muassa Kanadan ja Venäjän metsistä siinä, että meillä harjoitetaan aktiivista metsänhoitoa myös päätehakkuiden ulkopuolella. Oikea-aikaisesti tehdyt harvennukset ja päätehakkuut pienentävät tuhoja, kun metsämme eivät ole palon leviämistä nopeuttavan ylitiheitä. Metsiimme ei myöskään jää valtavasti palokuormana toimivaa kuollutta puuta ja hakkuutähdettä.
3. Kattava metsätieverkosto. Metsiämme halkoo ristiin rastiin metsäteiden verkostot. Tiheä metsätieverkosto palvelee metsätaloutta ja virkistyskäyttöä, mutta sen ansiosta palokuntakin pääsee helpommin metsäpalon äärelle sammutustyöhön. Lisäksi metsäteistä on apua palojen rajaamisessa.
4. Paikallinen pelastuskyky. Suomen alueelliset pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat varmistavat, että sammutusyksiköilla ei ole satojen kilometrien matkaa palopaikalle ja palo voidaan saada haltuun varhain.

Vähemmän metsäpaloja – vähemmän hiilidioksidipäästöjä

Metsäpalojen tehokas ehkäisy ja torjunta on tärkeää suomalaiselle metsälle ja puuraaka-aineen tuotannolle, mutta sillä on merkittäviä vaikutuksia myös kasvihuonekaasuihin. Metsäpaloissa metsiin ja maaperään varastoitunut hiili vapautuu ilmaan hiilidioksidina, mikä kiihdyttää kasvihuoneilmiötä.

”Suomessa metsäpalojen pinta-alat ja siten myös paloista johtuvat ilmastopäästöt ovat minimaaliset suhteessa metsävarantoomme, mikä on pitkälti oman aktiivisen toimintamme ansiota. Tämä on aihe, joka edelleen jää pienelle huomiolle metsäkeskusteluissa”, toteaa Finsilvan metsä- ja ympäristöpäällikkö Markus Nissinen.

Vuonna 2021 metsäpalot aiheuttivat arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti noin 1,8 miljardin tonnin hiilipäästöt. Tämä on suunnilleen puolet koko EU:n vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrästä. Metsäpalojen vaikutusta ei kuitenkaan huomioida virallisissa päästölaskelmissa.

Mitä metsänomistajan pitää tehdä, kun metsäpalo syttyy?

Kun metsäpalo syttyy jossain päin Suomea, etenee prosessi viranomaisten ja metsänomistajan yhteistyössä seuraavasti:

1. Metsäpalo havaitaan valvonnassa ja siitä ilmoitetaan pelastuslaitokselle.
2. Pelastuslaitoksen yksiköt lähtevät heti sammuttamaan paloa.
3. Metsänomistaja saa palosta tiedon pelastuslaitokselta mahdollisimman pian, kun tilannekuva on muodostettu. Yleensä palo on tässä kohtaa jo hallinnassa.
4. Metsänomistajan vastuulla on järjestää paloalueelle jälkivartiointi sen jälkeen, kun pelastuslaitos on poistunut paikalta. Jälkivartioinnilla varmistetaan, ettei tuli leviä uudelleen.

Metsäpalon jälkeen metsänomistajalla on kaksi vaihtoehtoa

Vaikka Suomessa metsäpalot harvoin etenevät roihuaviksi latvuspaloiksi asti, tuntuu vahinko silti metsänomistajan kukkarossa. Vaikka puut eivät ehtisikään palaa, kelpaa hiiltynyt puuraaka-aine enää korkeintaan energiapuuksi.

”Jokaisen metsänomistajan kannattaa ottaa metsiinsä vähintään metsäpalovakuutus, jotta saa edes osan tuhoista korvattua”, Nissinen muistuttaa.

Metsäpalon jälkeen metsänomistajalla on Nissisen mukaan kaksi vaihtoehtoa: uudistaminen tai suojelu. Oikea ratkaisu on tapauskohtaista, mutta kummallekin löytyy perusteluja.

”Palo vähentää aluskasvillisuutta, vapauttaa ravinteita kasvien käyttöön ja neutraloi maaperän happamuutta, minkä vuoksi uudistamisen edellytykset ovat paloalueilla yleensä erinomaiset. Suuret, varsinkin vanhat kilpikaarnan suojaamat männyt selviävät metsäpaloista, tyvet vain mustuvat. Samalla ne mahdollistavat siemenpuina metsän luontaisen uudistumisen.”

”Metsäpaloalueet ovat luonnon monimuotoisuudelle hyvin merkittäviä, koska metsäpalojen tehokkaan torjunnan myötä hiiltynyt puuaines puuttuu suomalaisesta metsäluonnosta lähes tyystin. Palokohteella kannattaakin selvittää myös suojelusopimuksen mahdollisuus. METSO-ohjelmassa metsänomistaja voi saada palaneen metsänsä suojelusta korvauksen”, Nissinen kertoo.

Lisäksi metsänomistajan kannattaa muistaa, että metsäsertifikaattien kriteerit vaativat palanutta puuta. Suurin osa näistä vaatimuksista hoidetaan hallitusti kulotuksilla ja ennallistamispoltoilla, mutta myös luontaisten metsäpalojen vaikutukset voidaan sisällyttää sertifikaattivaatimuksiin.

Hallittu palo on turvallinen tapa vahvistaa monimuotoisuutta

Koska luontaiset palot ovat Suomessa vähissä, pitää vastaavia olosuhteita luoda hallitulla tulenkäytöllä, jotta metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja vahvistaa.

Tietyt sienet, hyönteiset ja jäkälät ovat riippuvaisia tulen vaurioittamasta ja hiiltyneestä puusta sekä palon seurauksena syntyvistä paahdealueista. Esimerkiksi vaarantunut kaskikeiju-kovakuoriainen osaa suunnistaa paloalueelle tulen infrapunasäteilyn perässä jopa 100 km päästä. Paloista hyötyviä lajeja on tuhansia.

”Finsilva tekee metsän- ja luonnonhoidollisia polttoja säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Näin saamme luotua palaneiden kohteiden verkostoa, palojatkumoa, joka auttaa turvaamaan metsäpaloista riippuvaisen lajiston säilymistä ja levittäytymistä uusille alueille. Palojatkumo syntyy, kun paloja toteutetaan riittävän usein ja lähekkäin”, Markus Nissinen kertoo.

”Metsäsertifioinnin ja oman monimuotoisuusohjelman mukaisesti kulotamme joka vuosi merkittävän määrän uudistusaloja ja poltamme säästöpuuryhmiä.”

Kulotukset, säästöpuuryhmien poltot ja ennallistamispoltot ovat tapoja toteuttaa metsäpalon kaltaisia vaikutuksia hallitusti ja suunnitelmallisesti. Hallitun palon ja luontaisesti syttyneen metsäpalon vaikutukset ovat samat, mutta muuten ne eroavat voimakkaasti toisistaan.

Hallitun palon toteuttaminen vaatii huolellista suunnittelua, valmistelua ja työvoimaa toteuttamaan polton sekä jälkivartioinnin. Lisäksi olosuhteiden pitää olla sellaiset, että poltto on mahdollista toteuttaa (riittävän kuivaa) turvallisesti (tasainen ja ennakoitava tuuli).

”Hyvin suunniteltu poltto ei ole arvaamaton eikä tuhoisa, vaan hallittu monimuotoisuusteko”, Nissinen sanoo.

Alla oleva video havainnollistaa vaihe vaiheelta, miten luontoarvoiltaan heikentynyt metsä ennallistamispoltetaan normaalia luontaista palamista jäljitellen.