Kirjaprosessia varten perustettiin historiatoimikunta, johon kuuluivat metsänhoitaja Harri Viitaniemi (vas.), MML Juha Hakkarainen, FT, dosentti Leena Paaskoski, DPhil, metsänhoitaja Olli Haltia, VTT, dosentti Jaana Laine ja FT, dosentti Jyrki Paaskoski.
Tuore teos tuo nykypäivän metsäkeskusteluun uutta näkökulmaa ja kertoo metsänkäytöstä eri aikakausina. Metsä- ja luontopääomayhtiö Finsilva Oyj:n metsien historiasta kertova ”Erään metsäomaisuuden tarina” julkaistiin kesäkuussa.
Tietokirjailija Jyrki Paaskoski kertoo kirjassa historiantutkimuksen menetelmin ja lähtein siitä, millaista käyttöä metsät ovat eri aikoina omistajilleen mahdollistaneet, miten omistajuus on vaikuttanut metsien käyttöön ja millaisia jälkiä omistajuudesta on jäänyt metsiin pitkällä aikavälillä.
Finsilvan hallituksen puheenjohtaja Olli Haltia huomauttaa, että metsätalouden ja -omistajuuden historiikkeja ei ole aiemmin juurikaan tehty.
”Metsätaloudessa nähdään, että historia palvelee tulevaisuutta. Me huomasimme, että Finsilvalla on valtavan rikas arkisto, jossa on muun muassa jopa sata vuotta vanhoja metsäsuunnitelmia. Ne kertovat esimerkiksi, miten metsiä aikanaan hoidettiin, paljonko puuta oli ja miten se kasvoi”, hän sanoo.
“Yrityksen strateginen suunnittelu yleensäkin vaatii ymmärrystä historiasta. Havahduimme siihen, että yrityksemme metsien historia on kiinteässä ja mielenkiintoisessa yhteydessä sosiaalisen ja taloudellisen ympäristön kehitykseen. Käynnistimme ison kirjaprojektin, johon kutsuimme ammattilaiset mukaan.”
450 miljoonasta männystä miljardi litraa tervaa
Jyrki Paaskoski avaa kirjassa, miten metsän käytön painopisteet ovat vaihdelleet yhteiskunnan ja metsän omistusoikeuden muutosten myötä.
“Metsä on ollut ihmisen resurssi aina. Sitä on käytetty tarpeen mukaan ja hyvin intensiivisesti. Tämä aika ei ole poikkeuksellinen – se, mitä nyt tapahtuu metsissä, on peilin kautta katsottava heijastuma menneisyyteen”, Paaskoski totesi teoksen julkistamistilaisuudessa Helsingin yliopiston Metsätalolla 18. kesäkuuta.
Kirja tarjoaa runsaasti kiinnostavaa tietoa: esimerkiksi 1800-luvulla Suomen suurruhtinaskunnasta lähti vain muutamassa vuosikymmenessä maailmalle arvioiden mukaan 1,12 miljardia litraa tervaa, jonka valmistamiseen oli tarvittu arviolta 452 miljoonaa mäntyä.
Vuosisatojen saatossa puuta ja metsää on tarvittu myös muun muassa kaskeamiseen sekä myöhemmin saha- ja paperiteollisuuden tarpeisiin. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin metsänkäytön muoto vielä 1900-luvun alussakin oli kotitarvekäyttö ja erityisesti polttopuut.
”Puun kulutus oli järisyttävää. Talonpoikien käyttämät määrät olivat suuria, ja kaupungistumisen alkaessa Suomessa tarvittiin polttopuita vain enemmän ja enemmän. Kun näitä määriä verrataan teollisuuden tarvitsemiin puumääriin, saadaan yllättäviä mittasuhteita. Tämän ymmärtäminen oli minulle iso elämys”, tietokirjailija kuvaa.
Metsänkäytössä alkamassa uusi aika
Metsäluonnon suojelusta alettiin kirjan mukaan puhua tarmokkaammin 1970-luvulla. Viimeisimpiä huomattavia muutoksia metsän ja ihmisen suhteessa on keskustelu luontopääomasta ja luontopääomamarkkinoista sekä aluillaan olevat toimet näiden markkinoiden luomiseksi.
”Alamme nähdä arvoa muussakin kuin metsästä saatavassa raaka-aineessa ja jalostustuotteissa. Monimuotoisuuden lisääntymisen arvostusta tullaan näkemään tulevaisuudessa ihan eri tavalla kuin tähän mennessä. Se on eri asia, onko aikajänne 5, 10 vai 20 vuotta, mutta monimuotoisuuden ymmärtäminen tulee olemaan iso asia metsänomistajuudessa”, sanoi julkistamistilaisuudessa Gösta Serlachius.
Hän on R.Erik ja Bror Serlachiuksen Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallituksen jäsen. Iso osa Finsilvan metsäomaisuudesta on muodostunut G.A. Serlachius Oy:n aikanaan omistamista ja hoitamista metsistä.
”Hyvin usein julkisessa keskustelussa unohtuu se, miten paljon Suomeen on tullut lisää metsää. Järvistämme on lähtenyt viime vuosisatoina järjetön määrä vettä. Kun lasketaan lisääntyneen maa-alueen määrä, tilannetta pitäisi katsoa uudesta suunnasta: mitä harvinaisia alueita meillä ei enää ole? Meidän pitäisi keskittyä niiden palauttamiseen ja antaa talousmetsän pysyä talousmetsänä”, Serlachius kommentoi.
“Toivon että Erään metsäomaisuuden tarinan alkuosa tulisi pakolliseksi luettavaksi kouluissa, jotta kaikki ymmärtäisivät puun käytön tarpeen historiallisessa kontekstissa Suomessa. Olemme tarvinneet ja käyttäneet puuta valtavan pitkään, ja se tulee kirjassa erittäin hyvin esille. Laajamittainen puunkäyttö ei ala paperiteollisuuden alkuvaiheesta”, hän myös totesi.
Kirjan tiedot
Historiateoksen on kirjoittanut tietokirjailija FT Jyrki Paaskoski ja sen on toteuttanut julkaisuksi Suomen Metsämuseo Lusto. Kirja on myynnissä kirjakaupoissa.
Jyrki Paaskoski 2025.
Erään metsäomaisuuden tarina. Finsilvan metsät.
Savonlinna: Suomen Metsämuseo Lusto
ISBN 978-952-65117-5-7
Lisätiedot ja haastattelut
toimitusjohtaja Juha Hakkarainen, Finsilva Oyj
juha.hakkarainen[a]finsilva.fi
puh. 040 087 0867
Kirjan arvostelukappalepyynnöt: info[a]finsilva.fi
