Tämä kirjoitus on toinen osa artikkelisarjaa, jossa esittelemme Finsilvan metsäomaisuudesta kertovaa historiateosta.
Metsien monikäytöllä tarkoitetaan metsien hyödyntämistä samaan aikaan useampaan eri tarkoitukseen. Puuntuotannon lisäksi metsiä käytetään muuhunkin elinkeinotoimintaan, esimerkiksi matkailuun, ja niissä virkistäydytään, retkeillään, marjastetaan ja metsästetään. Myös metsien suojelu lasketaan monikäytön piiriin.
Suomessa merkittävä osa metsien monikäytöstä perustuu jokaisenoikeuksiin. Jokaisenoikeudet antavat luvan kulkea toistenkin omistamissa metsissä ja esimerkiksi kerätä sieniä ja marjoja. Jokaisenoikeudet eivät ole kuitenkaan aina olleet itsestäänselvyys, ja monet maanomistajat pyrkivät 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa rajoittamaan tilattomien marjastamista vetoamalla maanomistusoikeuteen. Vuonna 1914 imatralainen leskivaimo Ilma Lindgrén aloitti oikeusprosessin, jonka tuloksena Korkein oikeus päätti vuonna 1920, että kaikilla suomalaisilla oli oikeus liikkua vapaasti ja esimerkiksi marjastaa toisen omistamassa metsässä. Kyseessä oli merkittävä ennakkotapaus, joka avasi tien nykyaikaiselle jokaisenoikeuden käsitteelle.
Monikäytön käsite tuli 1960–1970-lukujen taitteessa suomalaiseen metsäsanastoon Amerikasta (multiple use). Atlantin takana oli jo vuosia aiemmin yritetty sovittaa yhteen metsien talous- ja virkistyskäyttöä. Suomessakin esimerkiksi valtionmetsille oli tullut uudenlaisia käyttöpaineita muun muassa ulkoilun ja ympäristönsuojelun myötä. Niinpä Metsähallitus ryhtyi ottamaan metsänkäsittelyssään huomioon ”moninaiskäytön” tavoitteita, aluksi tosin visusti metsätalouden etua ensiarvoisena pitäen. Monikäytön nähtiin alkuun sopivan parhaiten suojelualueille.
Huolimatta siitä, että monikäyttö-termi periytyy metsätaloudesta ja 1970-luvulta, metsiä on kuitenkin aina käytetty monimuotoisesti. Tämä pätee hyvin Finsilvankin omistamiin metsiin. Historiallisen ajan merkittävin metsänkäyttötapa oli kaskenpoltto, jossa pienehkö metsäala ensin kolottiin kuivamaan ja pari vuotta sen jälkeen poltettiin. Hedelmälliseen tuhkaan kylvettiin ruista, ja seuraavina vuosina esimerkiksi naurista. Hylätyille kaskimaille kasvoi ensin koivua ja myöhemmin havumetsää. Finsilvan metsistä esimerkiksi Mäntänvuoren rinteillä, Kurun Nygårdissa ja Virtain Vermassalossa kaskettiin ahkerasti satoja vuosia.
Kaskenpolton ohella tervanpoltto oli merkittävä metsänkäyttömuoto 1600-luvulta lähtien, jolloin kansainvälinen kysyntä vaikutti siihen keskeisellä tavalla. Finsilvan omistamissa metsissä erityisesti vedenjakaja-alueella sijaitsevat Virtain seudun metsät olivat tervanpolttoaluetta. Kaski- ja tervataloutta yhdisti se, että ihminen ei uudistanut metsää, vaan se jäi kasvamaan oman onnensa nojaan.
Vaikka kasken- ja tervanpoltto olivat tärkeitä, huomattavasti suurempi metsien käyttö liittyi kuitenkin polttopuiden, aidastarpeiden ja rakennuspuiden hankintaan. Kaikki Suomen rakennukset lämpenivät polttopuulla, jota vietiin valtavia määriä maaseudulta myös kaupunkeihin. Edes 1800-luvun jälkipuoliskolla yleistynyt teollinen puunkäyttö ei vielä 1900-luvun alussa ylittänyt polttopuun käyttöä. Vähitellen siirtyminen muihin energianlähteisiin ja yhä suurisuuntaisemman metsäteollisuuden kasvava puunkäyttö tekivät teollisuudesta suurimman metsänkäyttäjän.
Luonnonsuojelu vahvistui 1960-luvulta alkaen ja 1900-luvun jälkipuolella myös metsien virkistyskäyttö lisääntyi, mikä lisäsi kilpailua metsäteollisuuden metsänkäytön kanssa. 2000-luvulla huoli elonkirjon vähenemisestä ja ilmastonmuutoksesta on asettanut yhä enemmän paineita metsiin liittyvien tavoitteiden ja käyttötapojen yhteensovittamiselle.
Metsien käyttö on aina ollut jatkuvassa muutoksessa. Metsien käytön tavat ovat riippuneet ja riippuvat yhä esimerkiksi yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan tarpeista, osaamisesta, teknologioista, ideologioista, metsäresurssin riittävyydestä, globaaleista suhdanteista ja ennen kaikkea luonnosta itsestään.
Artikkelikuvassa näkyy puun kotitarvekäyttöä 1900-luvun alussa (Kuva: Lusto. N. A. Osaran kokoelma).
Lue lisää aiheesta:
Metsäomaisuuden syntytarina – Uusi kirja valottaa metsän ja ihmisen vuorovaikutusta
Kaikki historiateoksesta kertovan artikkelisarjan osat löydät kootusti täältä.
